Vuodenvaihteen jälkeen löydetyssä jouluarvassa ei ole voittoa, oma jalkapallojoukkue häviää kaikki ottelut ja pihalla käyskentelee alakuloinen pappi. Toisaalta vanhan, verkkovirtaan kytkettävän vibraattorin hienous vangitsee ja snookerpöytä on yhtä pitkää salaisuutta.
Jyri Vartiaisen uudessa lyhytproosateoksessa Sanon vielä tämän pienet asiat muuntuvat viehkeiksi ja arvoituksellisiksi. Kuntopyörä jököttää keskellä huonetta kuin toteemieläin, jäänmurtajien syksyinen jylhyys hiljentää kulkijan ja aiemmin mitättömältä tuntunut vaahtera saa uskonnolliset mittasuhteet.
Vartiaisen kieli on jälleen täydellisen erehtymätöntä ja poikkeuksellisen herkkää nyansseille. Sanon vielä tämän osuu arjen ja unennäön väliseen kohtaan, jonka heti tunnistaa mutta jolle ei aiemmin ollut sanoja. Äkkiä mikään ei ole liian vähäpätöistä ja kaikessa hehkuu outo loiste.
