Yökappaleita on kahdeksan kummallisen kertomuksen kokoelma, jossa syvämietteisyys ja hulluus kulkevat käsi kädessä. Kertomusten laatija, saksalainen romantikko E. T. A. Hoffmann (1776-1822), on eräs keskeisimmistä ja taatusti yksi omaperäisimmistä innoittajista monille modernin fantasia-, kauhu- ja jännityslajityyppien edustajille.
Hoffmannin kirjallista tuotantoa yhdistää yksi yleinen aihe: ihmisen ahdinko alati uhkaavan tunnistamattoman kaameuden edessä. Tarinoissaan hän pyrkii esittämään epänormaalin ja käsittämättömän käsitettävässä muodossa, mikä herättää lukijassa kauhistuttavan tietoisuuden ihmispsyyken pimeästä puolesta. Todellisuuden ja unimaailman käyminen yksiin ja hallusinaation kaltaiset visiot avaavat näkymän jonnekin sellaiseen kätkettyyn tilaan, johon meillä ei tavallisesti ole pääsyä: painajaiseen arkitodellisuuden tuolla puolen.
Ovatko kirjan tarinat "Nukuttaja", "Ignaz Denner", "Jesuiittakirkko", "Sanctus", "Autio talo", "Majoraatti", "Pyhä lupaus" ja "Kivinen sydän" sitten kauhua siinä mielessä kuin me kauhun nykyisin ymmärrämme? Eivät, vaan jotain paljon levottomuutta herättävämpää.
Hoffmannia ja hänen aikojaan esittelevän johdannon teokseen on laatinut tutkija Veli-Matti Saarinen.
