"Vincenzo Mascolon runous haastaa lukijan sivistysperinteen laajuutta ja syvyyttä. Samalla se kyselee eurooppalaisen sivistyksemme ja identiteettimme perään luodaten niille elintilaa ja jatkuvuutta. Mascolon runoudessa Euroopan historia, eritoten maanosan myyttien ja aiemman taiteen väreilypinta - ja sen tuntu - rikastuu sitoutuessaan ja sekoittuessaan inhimillisiin tunteisiin. Ovidiuksen metamorfoosien voima elää runoissa. Rinnalla kulkee koko ajan metalyriikka - runot ovat tietoisia asemastaan taiteen aikajatkumossa ja sitä kautta perinteikkyydestään. Jokainen säe on soinnillinen ratkaisu ja etenevä merkitystihentymä. Mascolon runoissa kuullaan paitsi nykyajan pauhu, myös Orfeuksen soiton kaiku.” - Jouni Inkala
