Leena Krohnin tuotanto ulottuu 1970-luvulta tähän päivään. Lasten- ja nuortenkirjoja, romaaneja, novelleja ja esseitä julkaissut Krohn on yksi käännetyimmistä kirjailijoistamme. Hänen kirjoistaan on syntynyt kokonainen rihmasto merkityksiä, vertauksia, kuvia. Krohnin kirkas proosa luotaa olemassaolomme peruskysymyksiä, suhdettamme todellisuuteen, moraaliin sekä tuleviin mahdollisiin maailmoihin.
Pirjo Lyytikäinen on tutkinut Krohnin tuotantoa pitkään. Pilviä maailmanlopun taivaalla käsittelee lumoavasti Krohnin tuotantoa kokonaisuutena mutta keskittyy 2000-luvulla julkaistuihin kirjoihin. Lyytikäinen kutoo joukkoon myös kiinnostavia rinnastuksia maailmankirjallisuuden klassikoihin, esimerkiksi Sartren Inhoon.
Esseet liikkuvat erityisesti Krohnin satiirien maailmoissa ja kartoittavat niin kuvauksen keinoja, tunneilmastoa kuin Krohnin suuria teemojakin: ihmiskohtaloita ja ihmiskunnan sekä luonnon tilaa. Lyytikäinen kirjoittaa
hurmaantuneesti, kauniisti ja täsmällisesti.
Krohn-esseiden viisas ja kirjallinen tyyli kuljettaa jo Krohninsa tuntevia yhä uusille poluille, ja kirjailijaa vähemmän tunteville se avaa kokonaisen maailman.
