”Hanko, Ino ja Russarö.” Neuvottelupöydässä lausutuilla sanoilla hamutaan tilaa. Lopulta ne piirtyvät rajoina ihmisten mieliin ja pirstovat maata. Kokonaiset
valtakunnat päättyvät ääriviivoihin, jotka on selvästi merkitty kartalle. Mutta eläimiä rajat eivät pidättele. Ne ylittävät niitä vaivattomasti kuin myyttien olennot. Näissä kuolemantansseissa ajatus on kuitenkin selvä: ajasta ei voi neuvotella. Sitä ihminen ei hallitse.
Olli Heikkosen jykevänkauniit runot äestävät historiaa, jota vasten aikamme mullistukset peilautuvat. Hirven kiivaat sydämenlyönnit alkavat kuulostaa keskiaikaisilta kirkonkelloilta - tuntuu kuin ne kaikuisivat ikuisesti.
