Tiina Rajamäen esikoisnovellikokoelmassa tarkastellaan läheisiä ihmissuhteita, tai niiden puutetta, niissä olon vaikeutta. Missä vaiheessa omistautuminen muuttuu pakkomielteeksi? Miten kauas itsestään voi kulkea, ennen kuin on jo liian myöhäistä?
Novelleissa tarkennetaan esimerkiksi rakastumiseen, sisaruuteen, äidin ja lapsen suhteeseen, opettajan ja oppilaiden kanssakäymiseen sekä matkaan vieraassa maastossa.
Rajamäki kuvaa lumoavan tarkasti ja riisutusti etäisyyttä, rakkautta sekä olemisen, omien tunteiden ja tekojen mittakaavan hahmottamista. Jokaista henkilöä ja kerrontaa verhoaa rajaus tai este, jokin mikä ei näy - maisema jota ei voi tunnistaa mutta jossa voi ainakin kulkea eteenpäin.
