Automiehen valtakunta on kaunis ja selkeä, se tuoksuu kahville, dieselille ja höyrymakkaralle, lähdön tunnelmalle. Automiehen ajatuksissa maantiet ja yöhuoltamot, moottoriteiden tunnelit ja kallioleikkaukset kääntyvät runoudeksi, rekkamiesten hiljaisina polttamat tupakat syvällisten kohtaamisten hetkiksi. Automiehen ihmeellisen pään sisään näkee vain automies itse - eikä hänkään enää tavoita sieltä kaikkia mutkia, kaikkea sitä mikä tapahtui ennen, toisessa elämässä.
Mietin onko olemassa monta aikaa. Kaksi ainakin on, ennen ja jälkeen, sen minä tiedän, mutta onko muuta. Hämärää ei tarvitse tuijottaa pitkään kun vilunväristys käy lävitseni, ja minä ajattelen, kuinka ajan taas vastaan suurta pimeää joka tulee pohjoisesta ja syyssateen jäljiltä musta maa haalistuu aavistuksen verran ja ennen Mikkeliä näen usvan keskellä ensimmäiset valkoisiksi huurtuneet puut ja mietin monestiko sitä pitää vielä lähteä.
Kolmannessa romaanissaan Raimo Pesonen ajeluttaa lukijaansa yksioikoisen mutta valloittavan automiehen kyydissä ympäri Suomea. Matkan varrella kohdataan liuta tragikoomisia hahmoja, joista jokaisella on oma roolinsa trillerimäisiä piirteitä sisältävässä ja kaurismäkeläisen huumorin sävyttämässä tarinassa.
Automiehessä Pesonen yhdistää rosoisen maailmankuvan ja melankolisen tematiikan salakavalaan komiikkaan.
