Orlando Figesin kirjan ytimessä on kertomus siitä, miten Venäjän hallitsijat ovat kautta historian muovanneet ja välineellistäneet maan historiankuvaa oikeuttaakseen oman autoritäärisen valtansa ja imperialistisen laajentumisen.
Figes käy läpi Venäjän historian suuria perusmyyttejä, kuten Kiovan Rusin perustamista, pyhän Venäjän hengel- listä erityistehtävää maailmassa ja käsitystä ”venäläisestä sielusta”. Kirja analysoi, miksi Venäjälle ei ole koskaan kehittynyt länsimaista demokratiaa. Kun autoritäärinen järjestelmä on romahtanut, kuten vuosina 1917 ja 1991, on kansalaisyhteiskunta ollut liian heikko ja tilalle on noussut uusi autoritäärinen järjestelmä.
Teos kuvaa myös Venäjän ristiriitaista suhdetta Eurooppaan – kuinka Venäjä on väliin pyrkinyt imitoimaan länttä ja väliin torjunut länsimaiset arvot ”turmeltuneina”.
