Toisen tasavallan runonaamioita tarkastelee runouden ja politiikan suhteita sodanjälkeisessä Suomessa. Kirja kuvaa runoilijoiden maailmankatsomusten muotoutumista 1940-luvulta 1970-luvulle – P. Mustapäästä Paavo Haavikkoon, Pentti Saarikoskesta Eeva-Liisa Manneriin ja Jarkko Laineesta Arto Melleriin.
Runouden suuriksi aiheiksi nousevat hävitty sota, Neuvostoliiton kasvava mahti, kylmän sodan jännitteet, suomalaisen vasemmiston ongelmat ja Praha 1968. Runonaamion käsite auttaa ymmärtämään, miten yhteiskunnalliset murrokset heijastuvat runouteen, vaikka tekstit eivät pinnalta katsoen näyttäisi yhteiskunnallisilta.
Olavi Jama jäljittää esseeteoksessaan myös suomalaisen modernismin eurooppalaisia juuria. Ezra Poundin ja T. S. Eliotin runokokeista 1. maailmansodan katastrofin jälkeen on suora yhteys 1950-luvun suomalaiseen uuteen runoon.