Henrik Tikkasen (1924-1984) kirjallinen läpimurto tapahtui 70-luvun puolivälissä hänen skandaalikäryisillä osoitemuistelmillaan, minkä johdosta hänen yhteiskunnalliset kuvituksensa, pakinansa ja aforisminsa Helsingin Sanomissa
vuosina 1967-1972 on tyystin unohdettu. Historiantutkija Henrik Meinander
herättää rikkaasti kuvitetussa esseekokoelmassaan Terävää jälkeä Tikkasen piirustukset uudestaan eloon ja vangitsee niiden avulla jotain olennaista 60-luvun Suomesta ja sen tunnemaisemasta.
