Äiti on piirtänyt kalenteriin ison punaisen renkaan koulun alkamispäivän ympärille. Rastit tulevat joka päivä lähemmäs rengasta. Kaarna ei halua mennä kouluun. Mahaa kipristää. Mitä jos siellä ei saa kavereita?
Mummu antaa lähimetsässä leikkivälle Kaarnalle suurennuslasin, jolla voi tutkia luontoa lähempää. Se avaa Kaarnalle portin tutun metsän syvyyteen: yhtäkkiä hän näkee puiden runkojen harmaanruskean vuoriston, jyrkät rinteet ja niiden väliset solat. Hän sujahtaa metsänpeittoon, joka kasvaa suureksi maailmaksi. Siellä hän tapaa ystävällisen hevosmuurahaisen, joka keittää hänelle teetä. Sen kanssa Kaarna voi jutella askarruttavista asioista. Huimalla matkallaan puun ja kuoren välissä koulu lakkaa pelottamasta, kun Kaarna oppii, ettei ole koskaan ihan yksin.
